Pentti Haanpään jalanjäljillä Piippolassa elokuisena sunnuntaina
Piippolassa on saatu ihailtavasti säilytetttyä kirjailija Pentti Haanpää -aiheinen tietous ja kirjailijan tuotanto paljolti kotiseutuneuvos Seija Hankosen kiinnostuttua asiasta. Kirjallisen tuotannon lisäksi Haanpään elämäntyö ja persoona on saatu tallennettua erilliseen museohuoneistoon. Vitriineistä löytyvät niin muistikirjat, joihin tarkka kirjailija on tallentanut menonsa ja tulonsa, kuin myös matkamuistot Kiinan matkalta ja muilta reissuilta. Tapani Hankonen on ollut kiinnostunut keräilijä ja onneksi kirjailijan Ouluun muuttanut tytär, Elsa Haanpää, oli tallentanut isänsä tuotannon. Kun Haanpää-seura siirtyi Oulusta Piippolaan vuonna 1960, voitiin huokaista helpotuksesta: Kirjailija oli palannut juurilleen.
Pentti Mikael Haanpää syntyi Piippolan Leskelän kylässä 14.10.1905 perheeseen ja sukuun, joka arvosti kirjallisuutta. Isä toimi maanviljelystyön ohessa monissa yhteiskunnallisissa toimissa, perusti sekatavarakaupan, jossa oli myös kirjakauppa ja kirjoitti pieniä kirjasia ja juttuja lehtiin. Isoisä kirjoitti ja oli puuhaamassa Suomen Kirjailijaliittoa ja myös Pentin sedät olivat aktiivisia kynämiehiä. Eipä ihme, että Pentin kiinnostus kirjoittamiseen oli herännyt jo kansakouluaikaan, jolloin hän nimimerkin varjossa sai julkaistua kertomuksiaan mm. Pääskynen -lastenlehdessä. Kun ensimmäinen novellikokoelma Maantietä pitkin ilmestyi vuonna 1925, kotiväki kuuli asiasta ensimmäiseksi naapureilta.
Sotaväen jälkeen Haanpää ryhtyi ammattikirjailijaksi. Hankittuaan kesäasunnon, Korpelaisen, Lamujärveltä, hän kirjoitti lukuisat teoksensa mökin saunakamarissa. Päämökkiä asutti vaimo ja vuonna 1945 syntynyt Elsa-tytär, Pentti kävi siellä vain syömässä. Päämökin vierestä löytyy pieni tammi, jonka taimia Kustannusosakeyhtiö Tammen edustaja toi kirjailijalle kosiskellakseen tätä yhtiönsa leipiin, kertoi oppaamme Tapani Honkanen. Pentti ei ollut kiinnostunut moisista puista niillä leveysasteilla ja usein iltaa miesporukassa istuessaan kehottikin, että lähdetäänpä kuselle tammelle. Yksi kolmesta tammesta on säilynyt, mutta edistynyt kuudessakymmenessä vuodessa hädin tuskin parimetriseksi.
Mustatukkaisessa kirjailijassa sanotaan olleen myös romanttista hurjuutta ja taiteilijan kipua, jota hän saattoi paeta Lamujärvelle. ”Korpelaiseen hän kantoi saaliinsa sekä järvestä että elämästä. Ahvenet, ukot, akat, särjet, hauet, sotamies Lohnat, Iisakki Vähäpuheiset... Järven saalis pantiin pataan ja pannuun, elämän saalis paperille ja kirjoihin.” Samaisella mökkijärvellä päättyi myös kirjailijan elämä hukkumiseen kalareissulla 30.9.1955 kaksi viikkoa ennen 50-vuotispäiviään. Hänet on haudattu Piippolan kirkkopuistoon, kuten myöhemmin myös hänen puolisonsa Aili.
Kirjailijan polku ei ollut aina helppoa ja kustantajien suhtautuminen oli nihkeää. Ensimmäisille elokuvakäsikirjoituksillekin sanottiin ei. Kuitenkin Pentti Haanpään tuotanto jäi mittavaksi, 11 romaania, 360 novellia, juttuja, elokuva- ja teatterikäsikirjoituksia sekä runsas jäämistö, josta on julkaistu lukuisia teoksia jälkikäteen. 9.8.2015 Pentti Haanpää -seuran järjestämässä juhlassa tietokirjailija Matti Salminen julkaisi toimittamansa Haanpään kadonneen romaanin Kauneuden kirous. Aiemmin Salmiselta on ilmestynyt mm. Haanpään elämänkerta, jossa hän kuvaa kirjailijaa oman aikansa kriittiseksi havainnoijaksi, joka sitkeästi puolusti vähäosaisten oikeutta ihmisarvoiseen elämään.
Juhlaseminaarin panelistit, Matti Salminen, Juha Hurme, Kari Sallamaa, alustivat Pentti Haanpään tuotannon tärkeistä vuosista, jotka ajoittuvat 30-luvulle. Keskipisteen kesäteatterissa esitettiin samaisen vuosikymmenen tuotantoa, Haanpään ennenjulkaisematon näytelmä Pulaa ja kapinaa. Näytelmän oli ohjannut ja dramatisoinut Mikko Kauranen.
Päivä oli antoisa, kirjallinen anti valtava. Ohjelma täytti toiveemme, olimme olleet osallisena Pentti Haanpään syntymästä 110 vuotta juhlaseminaarissa. Kirjan vuoden yhteisretkestä Piippolaan jäi mieleen runsas tietous, mukavat matkatoverit ja turvallinen kyyti Kainuun Tilausliikenteen bussilla.
Mirja Kananen